10.7.2016

Kiitos ja hei!

                     


Kyllä se on nyt tullut aika sanoa kiitos ja hei. Vai kuitenkin näkemiin?
Tällä hetkellä ei enää riitä aika blogin ylläpitämiseen ja rakentelutkin on hetkeksi rakenneltu, joten tässä kohtaa tuntuu hyvältä laittaa tältä erää viimeinen piste. Kiitos teille kaikille, jotka kuljitte mukana tämän matkan suunnitelmista toteutuneeseen unelmaan saakka. Koska olen nainen ja voin aina muuttaa mieleni, pidän kuitenkin takaportin auki ja saattaa olla, että tänne jossain vaiheessa jotain taas ilmaantuu, kun aikaa jää taas bloggaamiselle enemmän.

Instagramin puolella meno jatkuu entisellään.

Mukavaa kesää! 

28.4.2016

Keväisiä kuulumisia






No nyt voi jo sanoa, että onpas viime kerrasta hetki vierähtänyt. Ihan on kyllä täysin päässyt unohtumaan koko tämä blogi, mutta eipä sitä ole kyllä oikeasti mitään asiaa ollut josta olis tänne kirjotellutkaan. Kevät alkaa olemaan oikeasti jo täällä, tulvalinnut huutelee, vesi nousee ojissa ja pelloilla ja ihan jo vähän haisee kevät. Ihanaa! Aurinkoakin näkyi hetken aamulla pitkään jatkuneen sateen jälkeen. Piristi heti mieltä kummasti.

Kevään tulon on huomannut myös siinä, kun jo yli vuoden autotallissa marinoitunut (siis kunnostuksessa oleva) kerrossänky-projekti on saanut jälleen uutta puhtia! Maalin poiston jälkeen olikin taas pitempi luova tauko ja koko sänky sai virua yksinään tallin pimeydessä. Männä viikkoina hallitus otti asiakseen purkaa koko sängyn osiin, että saatiin vielä viimeiset sitkeässä olevat maalit pinnasta pois.  Pohjamaali on nyt viimein vedetty ja pintamaalia varten on värikarttoja tutkittu. Väriksi päädyttiin ottamaan pitkällisen harkinnan (kestoltaan n. 3,5 minuutia) jälkeen Tikkurilan vanhan ajan värikartasta sävy 359X. Liuskalla se näyttää just hyvältä, joten lopputulosta onkin jännä odotella kun sen sänkyyn saakka saa sudittua. 

Pihaa pitäis taas alkaa laittamaan, ainakin ajatusten tasolla. Syreeniaidan istutus olisi tämän kesän must-to-do-juttu, että meillä joskus kymmenen vuoden sisällä olis edes pienehköä näkösuojaakin tuvan ympärillä. Siis tietenkin siinä tapauksessa, että en onnistu epäviherpeukalona tappamaan niitäkin puskia muutamassa viikossa. Tupa pitäisi maalata toiseen kertaan tulevan kesän aikana myöskin, ikkunoiden lopulliset vuorilaudoitukset + koristeet saada tehtyä ja todennäköisesti myös tuo viime keväänä todettu nurmikko-ongelmakin kaipaa edelleen työstämistä.

Joka tapauksessa tuntuu nyt siltä, että Kissankulmassakin aletaan heräilemään toden teolla tulevaan kesään ja ehkäpä tämä blogiraasukin taas saa jotain täytettä osakseen niiden puuhien tiimoilta. 

Mukavaa tulevaa vappua! :) 
terkuin, Teea

24.1.2016

Syöttötuolin uusi väri





Pitkän (ja vakaan) harkinnan sekä pienen mustikka + 1-vuotias -episodin jälkeen tuli ajankohtaiseksi laittaa viimein syöttötuoliin uusi maali pintaan. Kyseisen tuolin tarinan olenkin kertonut aiemmin täällä. Tuolissa ollut alkuperäinen lakka oli jo osittain kulunut pois ja ehtaa puuta oli niin paljon näkyvillä, että kaikki vähänkin värjäävä ruoka jumittui sekunneissa kiinni. Värin kanssa tietenkin piti venkslata aikansa. Vaihtoehtoina oli musta, punainen ja lempivärini - keltainen. Loppuseltaan päätös taisi olla tehty jo ennen, kuin aloin muita vaihtoehtoja edes harkitsemaan ja niinpä syöttis sai värikseen sen keltaisen.

Lauantai-ilta menikin mukavasti maalauspuuhissa. Muutaman maalikerroksen tuoli itselleen vaati, ennen kuin lopputulos oli suhteellisen siedettävä. Vielä tuolista puuttuu renkaat ja muut hilppeet, mutta nekin laitellaan paikoilleen piakkoin ja pöytälevyä pitää myös vielä liimata. Jätin pöytälevyn alapuolen maalamatta, että kun tuolin kääntää pöytä-malliksi näkee sen alkuperäisen värin sekä nostalgisen Niemen tarran.

Tulihan tästä kyllä aika päheä! Tykkään! Mukavaa sunnuntaita.

20.1.2016

Talvihorroksessa


Uusi arki on lähtenyt niin vauhdikkaasti käyntiin, ettei tänne blogin puolelle ole edes kerennyt kurkistelemaan. Tuskinpa siitä suurta vahinkoa on aiheutunut puolin jos toisinkaan. :) Mitään erikoista kerrottavaa kun ei ole, eikä joutaviakaan taida jaksaa jaaritella toteankin vain, että onneks ens kuun perästä on jo maaliskuu ja jospas tämä blogikin taas kevään mittaan heräilee horteestaan. Suuret on taas tällä rouvalla suunnitelmat mitä kaikkea tulevan kevään ja kesän aikana pitäisi saada etenkin tuolla pihan puolella tehtyä, mutta saapas nähdä miten käy. 

Aurikoisia päiviä! :)

9.1.2016

Uusia tuulia







Uusi vuosi ja uudet tuulet. Leppoisat kotiäidin verkkaripäivät alkaa olemaan viimesiä vaille vietetyt, kun leipätyö kutsuu maanantaina. Haikeaa ja samalla kuitenkin mukavaa. Kyllähän tätä kotona makoilua olis pidempäänkin voinut harrastaa, eihän tämän lepposempaa hommaa ookkaan. Nyt pitääkin tukka olla aseteltuna ja ihmismäiset vaatteet päällä jo ennen kuin menneen vuoden aikana on yleensä edes silmiään raottanut, joten herätyskellon käyttöä pitänee treenata vielä ennen maanantaita.

Mukavaa tammikuuta!

23.12.2015

Joulu!

*
Tuuli
on tyyntynyt
ja huurteessa puut.
Maailma tää hiljenee.
Päättyneet leikit on, on
päättynyt työ. Äänetön on joulyö.
Hiutaleet hiljaa leijailee, saa enkelitkin
lentää kotiin taivaaseen. Hiutaleet hiljaa
leijailee, taas pinnalle maan. 
|||



Rauhallista joulua!


9.12.2015

Pessimisti ei pety?







Kyllä tämä nykyajan talvi jaksaa ihmetyttää. Edellisen kerran kun blogia päivitin olikin ihanat maisemat ja paljon lunta, mutta samaisena iltana alkoi taas vesisade joka on nyt sitten sulatellut vähää vaille kaikki lumet jo pois. Positiivisia säätiedotuksia tulee, että jouluna maa olisi valkoinen mutta pessimistinä suhtaudun kyllä ennusteisiin aika varauksella. Joulufiilis on kokenut kyllä kovan kolauksen tuon vesisateen takia ja aina kun taivaalta jotain valkoista leijuu se fiiliskin nostaa taas päätään. Hmh. Tulipa tässä mieleen, että toissa jouluna kun tultiin kotiin joulureissulta tulvi vanhan kodin vieressä virrannut joki niin kovasti, että vesi seisoi vihreillä pelloilla ja pihoilla kuin parhaimpina aikoina keväisen tulvan aikaan.

Mieleen tuli myös muisto lapsuudesta liittyen lumettomuuteen. Olisinko ollut arviolta 9- tai 10 -vuotias, kun makasin lattialla äidin silittäessä pyykkejä ja ilmoitin, että mua kyllä nyt masentaa kun ei oo lunta eikä joulu voi tulla ilman sitä. Sillon tais olla muuten aikaisintaan lokakuu. Äiti sitten tietenkin lohdutti, että kyllä se lumi vielä ennen joulua tulee ja niinhän siinä tais käydä. Huvittavaa miten sitä muistaa vielä sen oikein surkean tunteenkin, mitä vain 9-10 -vuotias tyttö voi kokea tiiraillessaan pimeälle pihalle ja huokaillessaan lumen puutetta. Jospa siis tänä(kin) epätalven hetkenä luotan hiutaleiden saapumiseen ja odottelen kärsivällisesti vielä hetken. Tosin, pessimisti ei pety. Ehkä.

Mukavaa viikkoa! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...